Oppimisympäristöjen kehittyminen

Vaikka ”Maailma muuttuu vauhdilla” onkin aikamoinen klisee, pitää se paikkansa erityisesti sen suhteen, mitä on tapahtunut viimeisten sadan vuoden aikana. Tahti sen kuin kiihtyy, ja ennen kaikkea digitaalisen teknologian kehitys on mullistanut, ja tulee mullistamaan, yhteiskuntaa monella tavalla. Muutokset ja kehitys koskevat elämän kaikkia osa-alueita, ja myös oppimisen monet aspektit ovat muuntuneet huomattavasti vuosien varrella.

Mitä tarkoitetaan oppimisympäristöllä?

Oppimisympäristö voi fyysisesti olla vaikkapa luokkahuone, mutta sillä tarkoitetaan tilaa, jonka tehtävä on edistää oppimista. Paitsi tila, voi oppimisympäristö olla myös muu paikka, yhteisö, tai jopa toimintatapa.

Tärkeintä tällaisessa ympäristössä on ohjaus ja tavoitteellisuus ja sitä voi myös jäsentää eri tavoin riippuen siitä, miten ja millaisilla kysymyksillä sitä halutaan kuvata. Joitain tällaisia kysymyksiä ovat:

  1. Millaista osaamista tavoitellaan?
  2. Miten oppimisympäristöä voidaan hyödyntää ja kehittää?
  3. Ketkä toimivat oppimisympäristössä ja mitkä ovat heidän roolinsa?
  4. Mitkä oppimisprosessit ovat mahdollisia ja miten oppiminen tehdään näkyväksi?
  5. Mitkä ovat opiskelijoiden käytössä olevat resurssit?
  6. Miten opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat huomioidaan?

Suljettu oppimisympäristö

Pitkälle ollaan tultu oppimisen alkuajoista ja miksei myös lähihistoriasta Suomessa. Kaikki ne, jotka ovat käyneet peruskoulun 90-luvulla tai aiemmin, muistavat koulun luokkahuoneet usein puuduttavina ympäristöinä, joissa oppilaat istuivat pulpeteissaan suorissa riveissä, opettajan yrittäessä saada jonkinlaista kuria tai edes hiljaisuutta aikaiseksi, jotta opetussuunnitelmaa olisi saatu vietyä eteenpäin.

Vihreä liitutaulu kirskuvine liituineen ja keltaisine sienineen, piirtoheitin ja takapenkin tytöt ja pojat kaivertamassa puupulpettiin linkkuveitsellä olivat se ympäristö, jossa yritettiin oppia joka koulupäivä. Luokkaretki tai käynti museossa silloin tällöin toi vaihtelua puuduttavaan rutiiniin, jossa opettaja luennoi luokan edestä ja oppilaat yrittivät omaksua opetetun kukin parhaan kykynsä mukaan.

Kyseessä oli niin sanottu suljettu oppimisympäristö, jossa korostetaan opettajakeskeisyyttä sekä oppisisältöjä. Tällä on juurensa suoraan Suomen ensimmäisissä kouluissa, jotka olivat kirkon järjestämiä. Pääpaino oli ulkoa opettelussa, ja järjestettiin muun muassa kinkereitä, joissa kirkon edustaja kuulusteli opittuja asioita. Henkilö saattoikin osata pitkät pätkät ulkoa vaikkapa Raamatusta, mutta ei osannut lukea tai kirjoittaa.

Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, jossa jokaisen täytyi suorittaa kuusivuotinen kansakoulu. Tarkoituksena oli opettaa kaikki ainakin lukemaan ja kirjoittamaan, ja he saattoivat sitten kansakoulun jälkeen siirtyä oppikouluun, jos päätä riitti.

Avoin oppimisympäristö

Vaikka ylläkuvattuja suljettuja oppimisympäristöjä käytetään myös nykyaikana, on tarjolla myös avoin oppimisympäristö. Siinä oppilaan tai opiskelijan ei tarvitse ainoastaan passiivisesti omaksua opettajan jakamaa oppia, jonka omaksumista kontrolloidaan kokeilla, joista sitten annetaan arvosana.

 

Avoin oppimisympäristö korostaa oppimisprosessin tärkeyttä eikä vain sitä, että opetussuunnitelma saadaan kahlattua läpi, ja jokainen oppilas selviää, miten selviää. Kyseessä on opiskelijakeskeinen lähtökohta, ja oppimiseen käytetään monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Oppijan itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta tuetaan. Oppimisella on selkeä päämäärä: opettaa jotain maailmasta ja yhteiskunnasta, jossa elämme, sekä erityisesti ammatillisessa koulutuksessa verkostoitua jo olemassa oleviin työympäristöihin.

Moderni koulu

Lapsi viettää koulussa hyvin paljon aikaa ja kaikella tällä on suora vaikutus hänen kasvuunsa ja oppimiseensa. Kouluhallituksessa onkin alettu tajuta muutoksen tärkeys ja ennen kaikkea se, että asenteiden tulee muuttua, jonka jälkeen voidaan luoda yhteisöllisiä toimintamalleja sekä hyödyntää ja kehittää fyysisiä ympäristöjä. Myös välineiden digitalisoituminen ja pedagogisten menetelmien muuttuminen antaa lisäpotkua tähän muutokseen.

Kaikki tämä näkyy myös fyysisessä oppimisympäristössä, jossa oppimistapahtuma ei ole enää sidottu luokkahuoneeseen. Avainsanoina ovat muunneltavuus ja joustavuus, jotka näkyvät avoimena tilana, älyteknologian käyttönä ja vaikkapa pulpettien vaihtumisena säkkituoleihin.

Tänä päivänä koulujen ulkoisia puitteita, kuten huonekorkeutta, neliöitä tai pinta-aloja ei enää määrätä, mikä antaa kouluille vapaat kädet ja avoimen mielen luoda sellaiset koulutilat, jotka tukevat oppimista parhaiten.

Tällaisissa kouluissa ei puhuta enää luokkahuoneista, vaan oppimisympäristöistä, jotka eivät ole suljettuja tiloja, vaan käytettävissä on paljon tilaa, jota voidaan saada aikaan vaikkapa liikuteltavin seinin. Paljon käytetään myös värejä, ja tilat ovat valoisia.

Myöskään kiinteitä luokkaryhmiä ei enää ole, ja opetusta annetaankin tason, ei iän mukaan, mikä tuo oppilaan osaksi monenlaisia ryhmiä ja aikaansaa vuorovaikutusta erilaisten ja eri-ikäisten oppilaiden välillä.

Ammatillinen koulutus

Myös ammatillinen koulutus on kokenut muutoksia. Koska kyseessä on ennen kaikkea ammattiin kouluttautuminen, on tärkeää, että oppimisympäristö on aito ja stimuloitu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskellaan työelämän edustajien kanssa, tekemällä aitoja tehtäviä työpaikalla sekä ratkaisemalla oikeita ongelmia työpaikan henkilöstön ja opettajaien avustuksella.

Yrityksen johtamista voidaan opiskella yritysstimulaation avulla. Työprosessit ja harjoitusyritystoiminta mallinnetaan, ja tämä voi tapahtua joko oppilaitoksen tiloissa, sen ulkopuolella tai virtuaalisessa ympäristössä. Näin voidaan tuottaa myös aitoja palveluita oikeille asiakkaille ympäri maailman.

Nykypäivän tieto- ja viestintätekniikka tekee uudet ja muuntuvat oppimisympäristöt mahdollisiksi. Kun tekniikka ja sen sovellukset kehittyvät, kehittyy myös ihmisen kyky käyttää tarjolla olevia teknologioita yhä monipuolisemmin oppimiseen.